En koskaan tiedä, minne olen menossa, kun aloitan sotkun.

Istun pöydän ääreen tai käperryn sohvalle rennosti. Useimmiten ympärillä on hiljaisuus. Joskus taustalla soi musiikki, äänikirja tai podcast, mutta usein en tarvitse mitään ääniä. Se hetki on rauhallinen ja tasapainoinen. Sellainen, jossa tuntuu, että juuri tässä minun kuuluu olla nyt.

Voin aloittaa melkein missä mielentilassa tahansa. En tarvitse edes inspiraatiota. Luovuus lähtee liikkeelle välittömästi, kun teen ensimmäiset vedot. Yksi viiva. Yksi väriläikkä. Yksi liike.

Ja olen matkalla.

Suunta on täysin avoin. En tiedä yhtään, minne olen menossa. En tiedä millainen maailma on syntymässä. On vain uteliaisuus ja jonkinlainen hiljainen kutsu.

Sotku on minulle matka.

Matka, joka vie tuttuun mutta tuntemattomaan paikkaan.

Lähden matkalle ilman karttaa

Kun värit alkavat pulpahdella, ajantaju katoaa.

Uppoudun täysin siihen, mitä on ilmestymässä. Joskus tunne on niin vahva, että on kuin olisin fyysisesti jossain muualla kuin siinä huoneessa, jossa oikeasti istun. Keho rentoutuu ja mieli hiljenee.

Tämä ei ole minulle työtä.
Tämä on tapa hengittää ja olla olemassa.

Sotkeminen ja taiteileminen on minulle meditatiivista, ihanan rauhoittavaa. Se on tapa pitää huolta mielenterveydestäni ja jaksamisestani. Se on olemisen tila, jossa saan olla ilman vaatimuksia ja suorittamisen paineita.

Matkalla tulee risteyksiä. Hetkiä, jolloin en tiedä, mihin seuraavaksi kääntyä. Hetkiä, jolloin tuntuu, että tästä ei tule yhtään mitään. Juuri silloin teen usein jotain yllättävää. Saatan valita intuitiivisesti värin, purskauttaa sen keskelle kaikkea ja tavallaan pilata kaiken sen, mitä olin rakentamassa.

Sotken sen.
Ja juuri siitä syntyy uusi suunta. 

Yhdessä teoksessa tällaisia kerroksia voi olla monta. Saatan peittää tai hinkata pois aiemman lähes kokonaan. Mutta mikään ei oikeasti katoa. Kaikki jää taustalle vaikuttamaan. Kerrokset elävät toistensa läpi.

Ehkä siksi kerroksellisuus toistuu töissäni niin vahvasti. Syvyys. Voimakkaat värit. Maailmat, joissa on enemmän kuin ensisilmäyksellä näkee.

Se hetki kun olen perillä

Usein huomaan olevani perillä yllättäen.

Hetki sitten ajattelin, että matkaa on vielä pitkästi. Sitten yhtäkkiä maailma onkin siinä. Valmiina, juuri sellaisena kuin sen kuuluu olla. 

En niinkään näe sitä silmillä, vaan tunnen sen sielussa. Tunne on levollinen.

Tässä se nyt on. 
Tämä on juuri oikea paikka.

En koe haikeutta siitä, että matka päättyy. Enemmänkin levähdän siinä maailmassa hetken. Annan itseni olla siinä olemisen tilassa, joka on juuri syntynyt. Ja jossain taustalla alkaa jo kutkuttaa ajatus uudesta matkasta.

Se maailma tuntuu uudelta, mutta ei vieraalta.
Siinä on tuttuuden sävy, kuin sielu muistaisi jotain.

Paikka, jota olen aina etsinyt

Se maailma, johon saavun, on syvällä sisimmässäni ja samalla jossain kaukaisuudessa. Se on tutkimusretken päätepiste. Se tuntuu kanavoituneen sekä sisäisestä että yhteisestä tietoisuudesta.

Se on löydös, yllättävä aarre. 

Se on paikka, jota olen aina etsinyt, vaikka en ehkä ole tiennyt sitä tietoisesti. En ole ollut siellä aiemmin, mutta silti se tuntuu kotoisalta. Turvalliselta. Sellaiselta, että juuri täällä kuuluu olla.

Ehkä siksi haluan palata sinne yhä uudelleen.

Ajattelen sinua tässä maisemassa

Olen tehnyt sotkutaidetta ja sotkuvihkoja jo vuosia. Ne ovat olleet minun henkilökohtaisia tutkimusretkiäni. Paikkoja, joissa olen saanut kulkea ilman päämäärää, ilman tarvetta saada mitään valmiiksi tai täydelliseksi.

Jossain vaiheessa huomasin, että näistä maagisista maailmoista haluan lähettää terveisiä ihmisille, joiden kanssa sama energia resonoi.

Tavallinen postikortti sanoo: “Terveisiä täältä.”

Mutta entäpä jos kortti tuleekin kokonaan toisesta todellisuudesta?

Paikasta, jossa ei tarvitse suorittaa.
Olemisen tilasta, jossa voi hengittää vapaasti.
Maisemasta, jossa sielu muistaa jotakin, mitä ei osaa pukea sanoiksi.

Ehkä siinä postikortissa lukisi:
“Tänne olen aina halunnut matkustaa – ja tänne pääsee ihmeellisen helposti.”
“Ajattelen sinua tässä maisemassa.”
“Terveisiä toisesta todellisuudesta.”
“Tämä paikka on täynnä tähtipölyä ja universumin kauniita ajatuksia.”

En tiedä, lähetänkö minä ne terveiset, vai kutsunko sinut käymään itse siellä. Ehkä molemmat ovat totta yhtä aikaa.

Näistä ajatuksista syntyivät nämä pienet uniikit taidepostikortit.

Jokainen niistä on oma maailmansa. Ei kopio. Ei painotuote. Ei toistettavissa. Vaan hetki, joka on syntynyt matkalla, kerros kerrokselta, epäilyn ja rohkeuden kautta.

Pieni kortti sisältää kokonaisen maailman

Postikorttikoko kiehtoo minua juuri siksi, että se on pieni.

Se ei hallitse tilaa eikä huuda huomiota. Se kutsuu hiljaa kokemukseen. Se mahtuu käteen. Kirjan väliin. Työpöydälle. Tai vaikka matkalle mukaan.

Se voi kulkea arjessa, mutta kantaa sisällään kokonaisen toisen olemisen tilan.

Pieni koko tekee kokemuksesta intiimin. Kun pidät korttia kädessäsi, sen maailma ei ole tuolla jossain. Se on lähellä. Se on lähes kosketettavissa. Kuin portaali, josta voit astua sisään.  

Ehkä minä kutsun sinut mukaan.
Ehkä sinä vierailet siinä maailmassa ja lähetät kortin eteenpäin: “Olen käynyt täällä.”

Ja ehkä juuri siinä hetkessä kortti muuttuu kuvasta kokemukseksi.

Muisto matkasta voimaannuttaa

Kortti voi päätyä lahjaksi.
Kirjanmerkiksi.
Kehystettynä pöydälle.
Laukkuun mukaan matkalle.

Mutta ehkä tärkeintä ei ole se, mihin se päätyy, vaan mistä se muistuttaa.

Se on jälki matkasta. Todiste siitä, että tämä maailma on olemassa. Todiste siitä, että paikka, jossa saa olla ilman vaatimuksia, on todellinen.

Ehkä joskus katsot sitä ja muistat:
Olen ollut siellä.
Olen tuntenut tuon rauhan.

Taiteillessani en tiedä koskaan etukäteen, millaiseen maailmaan päädyn. Mutta sen tiedän, että jokainen niistä syntyy kutsusta.

Ehkä jokin niistä kutsuu myös sinua. Ehkä jokin niistä lähettää terveiset juuri sinulle.

Tai ehkä haluat lähettää sellaisen eteenpäin ja kertoa jollekin toiselle: “Täällä on paikka, jossa voit hengittää vapaasti ja ilman vaatimuksia.”

Pete Parkkonen sanoi Vain elämää -ohjelmassa vuonna 2022, että hän tekee aina sitä musiikkia, mitä hän haluaa, ihan sama mikä on genre. Hän ei halua lokeroitua minkään tietyn tyylilajin artistiksi. Hän haluaa ilmaista itseään täysin omaehtoisesti. 

Minusta tämä on loistava ajatusmalli myös meille kuvataiteilijoille. 

Miksipä pitäisi lukkiutua yhteen tiettyyn tyylilajiin ja tapaan. Vapauttavampaa, aidompaa ja myös tehokkaampaa on tehdä sitä, mitä milloinkin haluaa, mikä vetää puoleensa. 

Olen tehnyt pitkän uran myös pienyritysten brändien parissa. Olen jatkuvasti jankuttanut sitä, että yrityksen ja sen tuotevalikoiman tulee näyttää ulospäin johdonmukaisesti aina ja kaikkialla samanlaiselta. Yrityksestä pitää huokua ulospäin tietynlainen tunnelma ja mielikuva. Yritysilmeen pitää olla tunnistettava. Muuten yritys ei jää mieleen. Ja yritysmaailmassa se, että sinut muistetaan tarpeen tullen, on aivan avaintekijä menestymisessä.

Taiteilija on yrittäjä, ainakin henkisesti. Taiteilija myy omaa osaamistaan, omien kättensä töitä. Joten kai tämä sama brändisääntö koskee myös taiteilijaa?

Totta kai taiteilijallakin kannattaa olla logo ja kaikin puolin yhdenmukainen ilme esimerkiksi nettisivuilla ja somessa. 

Mutta brändiin kuuluu paljon muutakin kuin yritysilme logoineen. Taiteilijan brändi on suurelta osin taiteilija itse, hänen elämäntyylinsä, asenteensa ja arvonsa.

Minun mielestäni taiteilijan tyyli saa vaihdella, se saa elää ja muuttua. Saa olla myös monta erilaista tyyliä yhtäaikaa. Mitään ei tarvitse hakata kiveen, ei tarvitse päättää juuri jotain tiettyä genreä. Ei tarvitse tehdä aina jonkin tietyn ennalta päätetyn kaavan mukaan. 

Ei tarvitse mahtua mihikään lokeroon!

Vaikka tekisitkin erilaisilla tyyleillä ja tavoilla, sinulla on kuitenkin sinun oma kädenjälkesi. Joka on aivan uniikki. Ja se on sinun brändisi.

Taiteellinen tuotos tulee parhaimmillaan suoraan sielusta ja sydämestä. Rakkaudesta taiteeseen, väreihin ja elämään. Ja silloin kun taide kumpuaa syvältä sisimmästä, silloin se on puhtainta ja kauneinta. Ja sitä sieluyhteyttä ei kannata mennä rikkomaan pakonomaisella lokeroinnilta.

Mitä ikinä taiteilijan sielun sopukoista putkahtaakaan kankaalle, se on oikein. Olipa se mitä genreä hyvänsä. 

Kvanttihyppy taiteilijaksi -verkkokurssilla saat rauhassa kokeilla monenlaisia matalan kynnyksen harjoituksia. Kaikki tyylit ovat sallittuja!

”Jokainen lapsi on taiteilija. Ongelma on vain siinä, kuinka säilyttää taiteilija kun kasvamme aikuiseksi.”
– Pablo Picasso

Tämä ajatus on yhä ajankohtainen tänä päivänä.

Picasso oli vakuuttunut siitä, että kaikilla ihmisillä on luonnostaan luovuutta ja taiteellista potentiaalia, joka usein häviää ajan mittaan. Hän myös korosti taiteen tekemisen merkitystä ilmaisunvapauden, luovuuden kehittymisen ja merkityksellisyyden kannalta, ja kehotti ihmisiä ylläpitämään ja kehittämään luovuuttaan aikuisina.

Lapsilla on hämmästyttävä kyky ihmetellä maailmaa, myös pienimpiä ja arkisimpia asioita. He eivät stressaa lopputuloksesta, vaan ihastelevat esimerkiksi värin leviämistä paperille tai upeiden viivojen syntymistä. Lapsi ei mieti osaamistaan tai epäonnistumista, vaan tekee ja nauttii tekemisestä.

Kuinka sitten säilyttää taiteilija itsessämme aikuisena? Näillä vinkeillä voit antaa sisäisen lapsesi luovuudelle tilaa:

1. Anna itsellesi lupa leikkiä ja kokeilla uutta. Testaa erilaisia tekniikoita ja yhdistele materiaaleja uusin tavoin. Sääntöjä ei ole!
2. Älä ota itseäsi liian vakavasti. Lopputuloksen ei tarvitse olla täydellinen, vaan voit nauttia tekemisestä itsessään.
3. Pidä hauskaa. Höpsöttele ja leiki piirustus- ja maalausvälineiden kanssa.
4. Älä anna ulkoisten paineiden vaikuttaa. Muistathan, että taiteen tekeminen on sinun oma tapa ilmaista itseäsi ja se on tarkoitettu vain sinun iloksesi. Sen ei tarvitse miellyttää ketään muuta.
5. Anna itsellesi lupa tehdä virheitä. Opi uutta ja epäonnistu, sillä se on osa luovuuden kehittymistä ja vapautumisprosessia.
6. Löydä inspiraatiota. Etsi inspiraatiota ympäristöstäsi, luonnosta, kirjastosta, museoista, näyttelyistä tai sosiaalisesta mediasta. Saatat löytää uusia ideoita joita voit yhdistellä keskenään.
7. Varaa aikaa taiteen tekemiseen. Pidä taiteilu tärkeänä osana elämääsi ja varaa säännöllisesti aikaa sille, päivittäin tai ainakin viikoittain. Voit esimerkiksi osallistua verkkokursseille ja muille taidekursseille.

Muistathan, että taiteen tekeminen on tärkeää ilmaisunvapauden, luovuuden kehittymisen ja merkityksellisyyden kannalta. Anna siis sisäisen lapsesi luovuudelle tilaa ja rohkeasti kokeile uutta!

Tuntuuko sinusta, että olet taiteellisesti tuuliajolla ja sinulla ei ole minkäänlaista omaa tyyliä?

Yritätkö miettiä pääsi puhki miten ja mistä löytäisit sinulle sopivan tyylin?

Tuskastuttaako sinua, kun et saa otetta tekemiseen, poukkoilet tyylillisesti sinne tänne ja töissäsi ei ole minkäänlaista punaista lankaa?

Etsit ja etsit, mutta oma tyyli ei vain löydy?

IHAN ENSIKSI: STOP! LOPETA ETSIMINEN!

Hengitä syvään ja rauhoitu. Ei mitään hätää, koska sinullakin on oma tyyli. Se vain vielä ujostelee ja piilottelee. Siellä se kuitenkin on, sisimmässäsi. 

Oma tyyli ei löydy keksimällä eikä etsimällä eikä se tipahda taivaasta syliisi. Et voi myöskään katsella mistään katalogista sopivaa tyyliä, jota alkaisit sitten vain tekemään. Et tule saamaan yhtäkkistä oivallusta, joka kertoisi mikä tyylisi tulee olemaan. 

Miksi se ei löydy noilla tavoilla? 

Älyllisesti pohtimalla et voi tietää mistä tykkäät ja mikä sinulle sopii. Vain tekemällä sinulle selviää, minkälaiset jutut sinua kiehtovat. Vain kokeilemalla saat tuntuman, minkälaiset välineet, värit ja tekniikat tuntuvat sinusta kivoilta. 

Tyylejä ei tarvitse laittaa mihinkään lokeroon. Jokaisen tyyli on mitä on, ja se on hyvä niin eikä se tarvitse nimeä. 

TAITEEN TEKEMISEN PITÄÄ OLLA KIVAA

Tekemisen ilon kautta pääset pikkuhiljaa oikeille jäljille. Tyylisi löytyy kyllä, kunhan teet taidetta, jonka parissa viihdyt ja joka tulee sydämestäsi. 

Lähtökohta on siis se, että teet vain itsellesi. En tarkoita sitä, että lopputulos olisi tarkoitettu omalle seinällesi. Itselle tekeminen on sitä, että sinulla on kivaa kun taiteilet ja löydät flown johon voit uppoutua täysin. 

LEIKITTELE ERI VÄLINEILLÄ JA ERI TAVOILLA

Käytä tuttuja välineitä uusilla ja vähän omituisillakin tavoilla. Vaihtele kynä- tai sivellinotetta. Vaihtele nopeutta. Vaihtele painamisen vahvuutta. 

Yhdistele keskenään asioita, jotka eivät liity millään tavalla toisiinsa ja joita ei normaalisti yhdistellä. 

Kokeile rohkeasti paljon erilaisia juttuja.

Ja kun teet, niin yritä päästää irti siitä ajatuksesta, että nyt pitäisi löytää jotain. Anna itsellesi lupa vain nauttia, lopputuloksesta viis. 

Oikeastaan; mitä rumempaa saat aikaan, sen parempi. Kokeile vaikka. Sano itsellesi että nyt tehdään muuten ihan kamalaa sotkua. 

Pääasia että sinulla on hauskaa!

Prosessin aikana älä mieti edes seuraavaa askelta. Katso mihin siveltimen tai kynän tanssi sinua johdattelee. Kuulostele mitä teos haluaa sinun seuraavaksi tekevän. 

KATSELE PALJON ERILAISIA TAIDETEOKSIA JA MUUTA VISUAALISTA HENGENRAVINTOA

Kerää esim. Pinterestiin itsellesi muistiin kaikki sellaiset kuvat ja teokset, joissa jokin puhuttelee sinua. Kun sinulla on luppoaikaa (esim. bussimatkat ja odotustilanteet) niin hyödynnä se katselemalla keräämiäsi inspiraatiokuvia. Vain katsele ja ihastele ja pohdi mikä sinua kuvissa kiehtoo.

Kokeile kuvista löytämiäsi mielenkiintoisia ideoita. Ei kopioiden, vaan soveltaen niitä niin että se sopii sinulle. 

Vaikutteita voit ottaa mistä vain ja käyttää niitä omalla tavallasi. Voit sekoittaa niitä sellaiseen tapaan mikä on sinulle luontaista tai sekoittaa erilaisia ideoita keskenään. Silloin syntyy uutta ja omaa. 

ITSEVARMUUDEN PUUTE BLOKKAA LUOVAN VIRRAN

Jos tunnet olevasi taiteen kanssa kuin heikoilla jäillä ja olet epävarma itsestäsi, silloin oman tyylin löytäminen on aika vaikeaa, ellei mahdotonta. Kun saat itsevarmuutta tekemiseen, se avaa luovaa virtausta sisälläsi ja samalla myös oma tyylisi ilmaantuu helpommin. 

Moneen luovuusongelmaan sanon tämän saman keinon, ja se sopii tähänkin: Tee. Paljon. Monenlaista! 

Et voi odottaa, että sinun pitäisi olla ensin itsevarma, ja sitten vasta voit alkaa tekemään. Se menee juuri toisinpäin! Ensin tekeminen, sitten itsevarmuus. (Voi se toki joillakin mennä toisinkinpäin, mutta aika harvinaista taiteilijalajia taitaa sellaiset olla.)

Ei sinun tarvitsekaan osata, ennen kuin voit aloittaa. Eihän taitavaksi voi oppia harjoittelematta. 

Sitä paitsi kaikki taitavat taiteilijat ihailevat toisten taiteilijoiden töitä ja tyyliä. Kukaan kun ei hallitse kaikkia tyylejä täydellisesti. Eikä onneksi tarvikaan. Jollain taiteilijalla on omat tietyt vahvuudet ja sinulla on omasi. Ei niitä voi arvottaa ja laittaa paremmuusjärjestykseen. Joten lopeta vertailu – nyt heti. 

PUNAISEN LANGAN PÄÄ SAATTAA OLLA JO KÄSISSÄSI

Selaile läpi tekemiäsi töitä. Olisiko niissä kuitenkin yhteisiä nimittäjiä? Esimerkiksi onko siveltimen tai värien käytössä jotain, joka on sinulle ominaista. 

Löytyykö teoksistasi jotain sellaisia pieniä nyansseja, jotka tuntuvat sinusta omilta ja joiden voisit ajatella olevan sinun tyylisi mukaisia? Katso mihin se johtaa kun alat vahvistamaan niitä tietoisesti.

Toivottavasti näillä keinoilla oma tyylisi alkaa pikkuhiljaa muotoutumaan. Muista tehdä ja kokeilla paljon ja olla kärsivällinen.

Oliko näistä vinkeistä apua? Laita kommenttia mitä ajatuksia tämä herättää.

Luovuus tarvitsee syttyäkseen iloa, innostusta ja vapautuneisuutta. Ja toisaalta luovuus myös tarjoaa niitä. Väkisellä sitä ei saa houkuteltua esiin. Jos luova virta on katkennut, se pitää saada uudelleen käyntiin, kehräämään lämpimästi ja lempeästi. Joskus pienikin kipinä riittää. 

Kun saat kunnon alkuvauhdin tähän ihanaan virtaukseen, niin luovuuden tuli pysyy helpommin päällä, ihan koko ajan. Luovuuden pyörä saa myös uusia kierroksia, uusia tasoja, kun vain muistat pitää vauhtia yllä. Laita nämä vinkit talteen, ja palaa niiden pariin aika ajoin, niin hiillos ei pääse sammumaan. 

Alkuun pääseminen voi olla hankalaa jos luovuus on täysin kadoksissa. On oikeastaan ihan sama mistä ja miten aloitat, pääasia että aloitat. Ota pieniä askelia ja pikkuhiljaa löydät luovuuden lähteelle. 

Luovuus on paljon myös asenteesta kiinni. Kun olet avoimin mielin ja rento, uudet ajatukset ja ideat saavat tilaa. Tärkeää on myös että uskot itseesi ja muistat, että sinä osaat.

1. PIDÄ TAITEILUVÄLINEET ESILLÄ

Onhan sinulla paperia ja maalaus- tai piirustusvälineet valmiustilassa, näkösällä koko ajan! Pidä ainakin pieni luonnosvihko ja yksi kynä helposti saatavilla, pöydällä tai hyllyssä.

Jos sinun pitää joka kerta kaivaa kaikki tarvikkeet esille yksitellen, sinulla ei tule aloitettua niin helposti. 

2. ALA TEKEMÄÄN

Tee joka päivä jotain, erilaisilla välineillä ja tekniikoilla. Muutaman nopean huitaisun tekemisessä ei mene kuin minuutti jos sitäkään. Kaikki on eteenpäin!

Kun teet nopeita taiteiluja päivittäin muutaman viikon ajan, siitä alkaa tulla sinulle tapa. Kohta huomaatkin että se on sinulle tärkeä hetki päivästä. 

3. OTA YHTEYS SISÄISEEN LAPSEESI

Sotke, leiki ja kokeile. Ihmettele ja ihastele värejä ja viivoja. Oi miten hienosti väri leviää! Tulipa hassuja viivoja! Nauti sydämesi kyllyydestä.

Ota mallia lapsista, siitä miten he keskittyvät juuri tähän hetkeen taiteilun parissa. 

4. HEITTÄYDY VIRRAN VIETÄVÄKSI

Aloita vain tekemään ja katso mitä syntyy. Kun pääset flow-tilaan, anna sen viedä sinut mukanaan. Vaikka sinulla olisi ollut jokin suunnitelma tai idea, niin uskalla hylätä se jos veto johonkin toiseen suuntaan on voimakkaampi. 

Kuulostele mitä teos haluaa. Mitä tekisi mieli tehdä seuraavaksi. Prosessi on tärkeämpää kuin lopputulos. 

5. UNOHDA TÄYDELLISYYDEN TAVOITTELU

Harjoittele rentoutumista taiteilun parissa. Ei tarvitse yrittää mihinkään tiettyyn lopputulokseen. Anna itsellesi lupa tehdä rumaa. Kukaan ei tule arvostelemaan. 

Sitä paitsi kuka muutenkaan määrittelee mikä on taiteessa täydellistä. Voisiko epätäydellisyys ollakin mielenkiintoisempaa?

6. LAKKAA ETSIMÄSTÄ

Mitä enemmän luovuutta etsit, sitä kauemmaksi se pakenee. Luovuus löytää kyllä luoksesi, kunhan pidät mielen avoinna ja muistat taiteilla ja leikkiä. 

Aiotko kokeilla näitä vinkkejä?